Kyky kuunnella, nähdä, tuntea, rakastaa ja vihata.
Pää täynnä halua edistyä. Luja tahtotila erilaiseen elämään. Muutoksien kesä.
Toiset haaveilee upeista laukuista, hienoista ulkomaanmatkoista taikka paksusta lompakosta. Ja siinä ei ole mitään väärää.
Itse haaveilen saavani ajatukseni kasaan, voimavarani täysiin mittoihin, ymmärrystä siihen miten käsittelisin tunteitani (joita riittää vaikka pienelle kylälle) ja taitoa elää ns. "normaalin ihmisen" elämää.
Minulle tämä kesä merkitsee paljon. Niinkuin viime kesä ja sitä edelliset. Miten musta tuntuu, että edistyn aina kesäisin melko paljon ja syksyn tullen alkaa tapahtua pahoja asioita? Johtuukohan se auringonvalosta, joka luo uutta toivoa? Vai siitä, että kesäisin väsymykseni helpottaa.
Miksi kesäisin on helpompaa?
Vaikka olen syntynyt Joulukuussa, silti kesästä on tullut melkeinpä ehdoton lempi vuodenaikani. Vuodenaika, jolloin pimeys ei juuri laskeudu ja luonnon valoa riittää.
Elän kuin sumussa alku ja loppu talven. Muistelen, että Tammikuussa oli yksi yliannostus. En sillä, etteikö niitä olisi ollut viime kesänäkin.
Vuosi vuodelta kuitenkin näen itseni enemmän aikuisena, enemmän eheytyneenä ja edistyneenä.
En jaksa edes enää pelätä, mikä voisi mennä pieleen. Haluan oppia elämään päivä kerrallaan jotta saisin kanavoitua voimani juuri siihen hetkeebn mikä on menossa. Huomaan, että asenteellani on suuri vaikutus tapahtumieni kulkuun. Ja asenne syntyy ajatuksista.
Kärsin anemiasta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja ajoittain iskevästä ahdistuksesta.
Kaikki nuo ovat välillä lamaannuttavia, ja tekevät minusta erilaisen ihmisen kuin mitä todellisuudessa edes olen.
Kun on kroonisen väsynyt (anemia) ja päälle iskee vielä helvetillinen ahdistus,- lamaannus on taattu. Vaikka kuinka haluaisin, joskus en vain jaksa. Koska luovuttaminen.
Se on yllättävän helppoa selitellä itselleen, ettei jaksa eikä pysty ja kykene. Siihen ei mene kauaakaan kun makaan jo sohvalla tv päällä. Samalla kuitenkin miettien, kuinka paljon paremmin voisin aikani käyttää.
Tänään siinä onnistuin. Ylitin itseni. Ja olen tyytyväinen. Onnistuminen alkoi jo eilen, kun ikäänkuin viritin itseni oikeaan mielentilaan ja päätin tänään onnistua. Ja se kannatti.
Minut on kuitenkin luotu suurempaa tarkoitusta varten ja omistan kykyjä. Minulla on taitoja. Ja haluan niitä käyttää.
Mitä onnistumiseni sitten vaatii?
Asennoituminen onnistumiseen jo edellisenä iltana. Kyky kertoa mielelleni, että nyt täytyy kyetä johonkin muuhun kuin vetelehtimiseen. Että nyt ei auta jäädä tuleen makaamaan, vaan on noustava ylös ja aloitettava taistelu tuulimyllyjä vastaan.
Yllättävän moni ihminen saattaisi jopa hämmentyä omista kyvyistään tehdä erilaisia asioita.
Kokeile voittaa oman mielesi demonit päättämällä onnistua. Se on sen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti