Tv:ssä mainostetaan koulutarvikkeita ja vanhemmat yrittävät pysyä perässä, mikä on tämän vuoden trendikkäin reppu.
En yleensä kirjoita blogiini valtavirta aiheista kuten kauneudenhoito tai päivän asukuvat.
Kouluunpaluu on kuitenkin tällä kertaa myös minulle ajankohtainen.
Aloitan kuudetta kertaa ammatilliset opinnot. Kyllä. Kuudetta kertaa.
Hotelli,-ravintola,-catering alan perustutkinto, kokin osaamisala.
Unelmieni ammatti jossa pääsen tekemään sitä mistä tykkään.
Tiedän ja tiedostan olevani taitava ja luova keittiössä. Tiedän myös sen että pärjään keittiötunneilla.
Aikaisempina kertoina esteeksi opintojen loppuun suorittamiselle on muodostunut minä itse.
Epäonnistumisen pelko. Yksinäisyys. "Mitä jos..."- ajatukset.
Aloitan maanantaina uudessa kotikaupungissani kauan odotetut ammatilliset opinnot ja pikkuhiljaa alan ymmärtämään että tuntui miltä tuntui, minun on aika kohdata menneisyyteni aiheuttamat pelot ja epävarmuudet.
En saa antaa heikolle itsetunnolleni istumapaikkaa tunneilla vaan minun on aivan pakko ymmärtää ennen maanantaita ettei kyseessä ole sama koulu ja samat ihmiset jotka minua raadollisesti aikoinaan kiusasivat.
Erikoisinta tästä kaikesta tekee se etten oikeastaan jännitä muuta kuin ruokailutilanteita.
En haluaisi joutia syömään ruokalassa yksin mutten myöskään monen ihmisen pöydässä.
Jos olisin yksin saisin syödä ilman katseita ja kukaan ei ehkä kiinnittäisi huomiota ruoan määrään lautasellani tai siihen että olen ylipainoinen.
Jos taas söisin muiden kanssa, kokisin yhteenkuuluvuutta ja tuntisin oloni samanarvoiseksi muihin nähden.
Miesystäväni lohdutti minua ihanasti sanomalla eilen ettei laihoihin kokkeihin voi luottaa. Hän tietää ja ymmärtää itsetunto ongelmani.
Olen laihtunut seitsemässä kuukaudessa 17kg. Siltikään en vielä joka päivä pysty ajattelemaan itsestäni kehopositiivisesti.
Koulunkäyntiini tulee vaikuttamaan myös oppimiskyvyn häiriöni sekä rippeet lapsuusajan adhd:stä. Keskityn täysin vain silloin kun aihe on minua kiinnostava ja motivaationi ollessa riittävän korkealla.
Onneksi kouluttajat ovat tästä tietoisia ja osaavat varmasti asian ottaa huomioon henkilökohtaistamisessa.
Vaikka olen 29 vuotias, itsetuntoni ja minäkuvani laahaa ehkä 20 vuotiaan tasolla. Tällä tarkoitan sitä että ajattelen itsestäni lähes yhtä kriittisesti kuin nuoret jotka ovat aikuisuuden kynnyksellä.
En kuitenkaan halua minkään tulla enää unelmieni tielle ja siksi olen päättänyt pukeutua ensimmäisestä päivästä asti juuri sellaisiin vaatteisiin kuin itse haluan. Aion olla myös juuri sellainen persoona kuin olen.
"Mä tulin voittamaan, en anna minkään seistä tiellä. Sä tsiigaat voittajaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti